Euroviisuihin Suomi lähettää Krista Siegfriedin, kappaleella
Mary Me. Oman mielipiteeni biisistä voi lukea verelläni kirjoitettuna huoneeni
seinältä, jos vielä koskaan joudun kyseisen syövän edes lähelle korviani saattamaan.
Biisi ei tarjoa mitään uutta mitä ei niin Suomessa, maailmalla, kuin viisuissakaan olisi jo nähty. Kymmenen markan kertsi, lauluksi etäisesti kutsuttava ulina, overused teknobeat nro# 43256 sekä täysin turhanpäiväinen ja puhkikaupallistettu kertsi. Ainiin, onhan siinä kirkonkellot. Wuhuu...
Ripustan itseni mielummin palleista kirkon kelloon, kuin kuuntelen kyseistä biisiä enää koskaan. Se on niin, huono!
Jos haluat tuhota pääsi, elämäsi ja uskosi mihinkään hyvään: seuraa linkkiä. http://www.youtube.com/watch?v=rt-S9vc6TdM
Silti, UMK:sa oli mielestäni tänä vuonna monta hyvää yhtyettä ja artistia.
Esm. Great White North on täysin valmista pullaa ulkomaanmarkkinoille. Suomen U2 vertaus ei todellakaan olisi noilla satdionrockviboilla ja omaperäisellä materiaalilla tuulesta temmattu juttu.
Mikael Saari taas oli heittämällä koko kisan paras laulaja. Biisi tosin oli todella ontto ja tarjosi laittoman vähän tarttumapintaa tai mieleenpainuvia koukkuja.
Ennakkosuosikki Diandran ääni oli todella upea! Noin nuori tyttö ja laulaa kuin vanha tekijä. Tässä olisi ollut suomalaisen pop musiikin pelasta, jos niinkin kamalaa paskaa kuin ylikaupallistetut, muovista poronkusta suoltavat levy-yhtiöt ei olisi luotu. Kilpailubiisi, verrattuna Didin "omaan" materiaaliin, oli todella, TODELLA, hyvä. Tekstit, melodiat, rytmit, kaikki toimi. Lavaesitys taas... oli kuin katoisi ammuttua hirveä juoksemassa pallomeressä. Aluksi kestää tajuta mitä tapahtuu jonka jälkeen loppu onkin vain surullista ja vaivaannuttavaa katsottavaa.
Elina Orkoneva oli smoking hot! Niin musiikillisesti kuin fahrenheitarvojen mukaankin... Tässä biisissä ja konseptissa oli helvetisti potentiaalia. se kuitenkin pilattiin liian ylilyömisen pelossa. Myönnettäköön, ylilyöminen ja LIIALLA seksillä myyminen lavapersoonan ja biisin unohtamalla olisi ollut kauheaa katsottavaa. Yhtä kauheaa oli kuitenkin katsoa, kun biisiä ei osattu hyödyntää tarpeeksi. Elinan ääni oli hunajaa korville ja silmät hunajaa... silmil...le... tai jotain, hieno leidi silti!
Lopuksi, Arion. Kisan lempilapseni. Nuoret junnut vetää sinfoniaheviä rautaisella asenteella. Eeppisiä melodioita isolla E:llä, rautaisen kiinteä kappalerakenne, tunnistettava tyyli.... Tässä on pojilla valmis paketti. Laulajan ääni oli live-esityksissä omaan korvaani todella heikko, mutta Lostin studioversiossa pääsee "Heavy Metallin Justin Bieber" oikeuksiinsa. Tällä jätkällä on internetslangilla Mad Skillsejä. Arvostan.
Jos Arion ei seuraavan vuoden aikana saa levysopparia, on nykymusiikin tila totaalisesti tuhottu. Täysin studiovalmis bändi. Onnea pojille ja keikoilla tavataan \,,/.
Toivon mukaan Krista Siegfriedin poikaystävä pitää suukapuloista ja Ruotsissa jaetaan manditoorisia korvatulppia yleisöön.
Biisi ei tarjoa mitään uutta mitä ei niin Suomessa, maailmalla, kuin viisuissakaan olisi jo nähty. Kymmenen markan kertsi, lauluksi etäisesti kutsuttava ulina, overused teknobeat nro# 43256 sekä täysin turhanpäiväinen ja puhkikaupallistettu kertsi. Ainiin, onhan siinä kirkonkellot. Wuhuu...
Ripustan itseni mielummin palleista kirkon kelloon, kuin kuuntelen kyseistä biisiä enää koskaan. Se on niin, huono!
Jos haluat tuhota pääsi, elämäsi ja uskosi mihinkään hyvään: seuraa linkkiä. http://www.youtube.com/watch?v=rt-S9vc6TdM
Silti, UMK:sa oli mielestäni tänä vuonna monta hyvää yhtyettä ja artistia.
Esm. Great White North on täysin valmista pullaa ulkomaanmarkkinoille. Suomen U2 vertaus ei todellakaan olisi noilla satdionrockviboilla ja omaperäisellä materiaalilla tuulesta temmattu juttu.
Mikael Saari taas oli heittämällä koko kisan paras laulaja. Biisi tosin oli todella ontto ja tarjosi laittoman vähän tarttumapintaa tai mieleenpainuvia koukkuja.
Ennakkosuosikki Diandran ääni oli todella upea! Noin nuori tyttö ja laulaa kuin vanha tekijä. Tässä olisi ollut suomalaisen pop musiikin pelasta, jos niinkin kamalaa paskaa kuin ylikaupallistetut, muovista poronkusta suoltavat levy-yhtiöt ei olisi luotu. Kilpailubiisi, verrattuna Didin "omaan" materiaaliin, oli todella, TODELLA, hyvä. Tekstit, melodiat, rytmit, kaikki toimi. Lavaesitys taas... oli kuin katoisi ammuttua hirveä juoksemassa pallomeressä. Aluksi kestää tajuta mitä tapahtuu jonka jälkeen loppu onkin vain surullista ja vaivaannuttavaa katsottavaa.
Elina Orkoneva oli smoking hot! Niin musiikillisesti kuin fahrenheitarvojen mukaankin... Tässä biisissä ja konseptissa oli helvetisti potentiaalia. se kuitenkin pilattiin liian ylilyömisen pelossa. Myönnettäköön, ylilyöminen ja LIIALLA seksillä myyminen lavapersoonan ja biisin unohtamalla olisi ollut kauheaa katsottavaa. Yhtä kauheaa oli kuitenkin katsoa, kun biisiä ei osattu hyödyntää tarpeeksi. Elinan ääni oli hunajaa korville ja silmät hunajaa... silmil...le... tai jotain, hieno leidi silti!
Lopuksi, Arion. Kisan lempilapseni. Nuoret junnut vetää sinfoniaheviä rautaisella asenteella. Eeppisiä melodioita isolla E:llä, rautaisen kiinteä kappalerakenne, tunnistettava tyyli.... Tässä on pojilla valmis paketti. Laulajan ääni oli live-esityksissä omaan korvaani todella heikko, mutta Lostin studioversiossa pääsee "Heavy Metallin Justin Bieber" oikeuksiinsa. Tällä jätkällä on internetslangilla Mad Skillsejä. Arvostan.
Jos Arion ei seuraavan vuoden aikana saa levysopparia, on nykymusiikin tila totaalisesti tuhottu. Täysin studiovalmis bändi. Onnea pojille ja keikoilla tavataan \,,/.
Toivon mukaan Krista Siegfriedin poikaystävä pitää suukapuloista ja Ruotsissa jaetaan manditoorisia korvatulppia yleisöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti